Itseäni jännitti ennen luonnetestiä, mutta kun toiminta alkoi niin itsekin rentouduin. Päästyämme kentälle Ilo aloitti
haukkumisen ja haukkui koko testin ajan aina kun toiminta oli pysähdyksissä. Luultavasti se
haukkumalla purki painetta ja turhautuneisuutta ja innostusta ja kaikkea näitä sekaisin. Normaalielämän tilanteissa
Ilo aloittaa haukkumisen lähinnä innostuessaan ihmisistä. Muutoin se on hiljainen. Videota katsoessa sitä ei kyllä usko...
En ollut varma lähteekö Ilo leikkimään, se ei nimittäin aina ole itsestään selvää. Ilo kuitenkin innostui kepistä
ja taisteli siitä, mutta voitettuaan sen, Ilo päätti mennä tuhomaan kapulan. Tyypillistä Iloa, kepit ovat nimittäin Ilon elämän
”pyhä asia”, ja kun ne on leikissä voitettu ne täytyy saada tuhota silpuksi. Leikin päätteksi Ilo päätti nostaa
jalkaa tuomarin jaloille... Ilo ei ole koskaan ennen tehnyt tuollaista. Ehkä se oli vahinko tai sitten ei, mutta itse
ennätin jo miettiä, että saadaanko huutia moisesta käytöksestä...
Toinen yllätys oli puolustushalun testauksessa. Yllätyin, että Ilo puolusti minua. Aluksi se teki tyypillisen kenguruloikan
takajaloillaan, luullen tilannetta selvästi leikiksi. Tämän jälkeen se asettui eteeni haukkumaan. Lopussa tuomarin tullessa
ihan iholle, Ilo teki suuren väistöliikkeen. Ilo on aikaisemmin ”puolustanut” isääni kadulla jonkun känniääliön
tullessa kohti, mutta minun kanssa vastaavissa tilanteissa Ilo on vaan riehaantunut. Tämä oli kuitenkin ehdottomasti uhkaavimman
tuntuinen tilanne joka meidän eteen on tullut.
Pimeän huoneen tiestin olevan Ilolle vaikea. Kun tulemme asunnosta esimerkiksi pimeään rappukäytävään Ilo liikkuu
käytävässä hyvin varovasti, joten aavistelin että pimeä huone voi olla hankala. Pimeässä huoneessa Ilo oli säpsähtänyt jotain
kolahdusta, mutta kuitenkin se löysi minut ilman lisäkäskyä.
Yllätys oli myös se, että Ilo puolusti itseään seinään sidottuna. Ei hurjan tiikerin lailla, mutta ei ollut kuitenkaan
riistäytymässä irti pannastakaan.
Luoksepäästävyys ei Ilon kanssa ole ongelma, se näkyy videostakin varsin selvästi. Myöskään ampumiseen se ei ole
koskaan reagoinut. Nyt ampumisten jälkeinen haukkuminen oli mielestäni sitä samaa haukkumista kuin muutoinkin testissä.
Tuomari totesi lopuksi Ilosta, että se on mukava harrastuskoira
ja että palkkaus tottiksessa saattaa olla ongelma. No näinhän se on... Testin jälkeen Ilo oli oma itsensä, Turusta ajettiin
vielä loppupäiväksi Mellilään jäljestämään.